Eurovisionistin matkassa

Beast in Black julkaisi tänään uuden, järjestyksessään kolmannen albuminsa Dark Connection. Aikaisemmat albumit ovat olleet todella loistavia power metal-albumeita ja edellisen albumin arvostelun pääset lukemaan  tästä . Tuore albumi ei valitettavasti yllä lähellekään aiempia kahta. Avauskappale Blade Runner on kunnon tykitys, mutta valitettavasti jättää hieman kylmäksi. Hyvä alku kuitenkin albumille, johdattelee hyvin yleistunnelmaan, jossa yhdistyy 90-luvun disko ja eurodance moderniin power metaliin. Toinen kappale Bella Donna on parempi raskaiden kitaroiden kera, mutta diskoylilyöntiä tulee sinnekin. Highway to Mars on perinteisempää Beast in Blackia, eikä sen taustalla soi liikaa ysärisyntikka, vaikka sitäkin sieltä löytyy. Hardcore jatkaa samaa linjaa, mutta on albumin ensimmäinen täytebiisi, joka jää unholaan heti kuuntelun jälkeen. Singleinä julkaistut One Night in Tokyo ja Moonlight Rendezvous ovat ehdottomasti albumin parhaimmat kappaleet, mikä on siitä harmillista, että ...

  Kuuden vuoden aikana Ellinoora on kiistatta nostanut itsensä yhdeksi Suomen valovoimaisimmista pop-artisteista. Syksyllä 2015 julkaistu single Carrie kiinnitti monen huomion Ellinooraan ja vajaa vuotta myöhemmin julkaistu debyyttialbumi Villi Lapsi nosti Ellinooran samantien halutuimpien festariesiintyjien joukkoon. Kolme vuotta myöhemmin debyytti sai jatkoa Vaaleanpunainen Vallankumous- albumin myötä. Se oli jopa edeltäjäänsä parempi, mikä auttoi Ellinooraa kasvamaan artistina entisestään. Albumin arvostelun voit lukea  tästä . Tänään julkaistu kolmas albumi Viimeinen Romantikko jatkaa samalla linjalla, vaikkei yhtä hyvä olekaan. Albumi alkaa vahvasti Saappaat- nimisellä kappaleella. Mukava poljento saa kehonkin hytkymään mukana ja on helppo kuvitella kesäfestarit ja yhteislaulu tämän tahtiin. Kappale ei ole mikään räjäytys, mutta hyvä aloitus siitä huolimatta. Viimeiset Romantikot jatkaa samalla linjalla vieden albumia kepeästi eteenpäin.  Onni on astetta rauhallisemp...

  Anette Olzon lienee monelle tuttu kotimaan metallisuuruuden Nightwishin laulajana vuosilta 2007-2012. Teiden eroamisen jälkeen Olzon julkaisi vuonna 2014 debyyttisoolon Shine, joka oli popin ja rockin välimaastoon menevä tyyliltään. Muutama vuosi myöhemmin Jani Liimataisen kanssa perustettu The Dark Element ja sen kanssa tehdyt albumit ( The Dark Element  2017 ja Songs the Night Sings 2019) olivat loistavia teoksia ja tyyliltään vahvaa power metalia (ja ehkä hieman sinfonistakin). Nyt julkaistu kakkossooloalbumi Strong jysäyttää sellaisen power metal-tykin, että nimi kuvastaa albumia täydellisesti. Vaikka Olzonin ääni ei olekaan niin sanotusti perinteinen metallilaulajan ääni, mielletään hänet juurikin Nightwishin ja The Dark Elementin ansiosta sellaiseksi. Sen vuoksi hän halusikin tehdä metallialbumin. Hattua on nostettava siitä, että albumi on itsenäinen teos, eikä lähde kummankaan yhtyeen alueelle kosiskelemaan. Olzon on luonut täysin oman tyylisensä metallikokonaisuuden....

 Suomen suosituimpiin yhtyeisiin kuuluva Haloo Helsinki! julkaisi pitkään odotetun seitsemännen albuminsa Älä Pelkää Elämää 10.9.2021. Kolmisen vuotta sitten kun yhtye jäi tauolle väitti moni (selvästi ei-fani) Haloo Helsingin häviävän tauon myötä, sillä eihän kukaan muista heitä enää kolmen vuoden jälkeen. Olisi ollut suoranainen ihme, jos oikeasti näin olisi käynyt. Paluu on vahva, näyttävä ja oikeastaan parasta mitä Haloo Helsinki! on koskaan meille antanut. Albumin avauskappale Foliohattukauppias on nimensä mukaisesti tarina foliohatuista ja kaiken maailman salaliittoteorioista. Jotenkin sopivasti osuu kappaleen julkaisu lähelle syyskuun 11. päivän terroritekoja, joista edelleen liikkuu mitä villeimpiä teorioita. Laulaja Elli Haloo on kynäillyt jälleen hauskat, mutta sopivasti kriittiset sanat. Kappaleessa käydään hieman Pyhimyksen tyylisessä räppäyksessä, mikä kiinnittää kyllä mielenkiinnon. Albumi jatkuu soljuvasti Reiviluola an, joka räjäyttää kunnolla. Nimensä mukaisesti ka...

  Jos albumin nimi on suomeksi "nuo joista emme puhu", niin tekisi mieli pistää tähän vain kokonaisarvosana ja olla tyytyväinen historian lyhimpään arvosteluun. Se ei kuitenkaan olisi kunniaksi albumille, joten sanotaan nyt muutama sana sen sisällöstä. Yhtyeen ydinkolmikkonahan toimii Nightwishista tutut Tuomas Holopainen ja Troy Donockley, sekä yhden Suomen kauneimmista lauluäänistä omaava Johanna Kurkela. Toiselle albumille on lisäksi haettu vahvistukseksi rumpuihin mistäs muualtakaan kuin Nightwishista Kai Hahto. Kovasta Nightwish-edustuksesta huolimatta on yhtye täysin omansa, eikä sen musiikista Nightwishia heti tunnista. Muutama vuosi sitten julkaistu debyyttialbumi on hieno startti tälle yhtyeelle (vaikkakin projektina tämä on ollut jo vuosia olemassa), mutta nyt seurannut Those We Don't Speak Of-albumi on huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä. Albumi on ehdottomasti kokonaisuus, eli sitä ei kannata kuunnella kappale sieltä, toinen täältä-mentaliteetilla, vaan oik...

Sopivasti sarjan viimeinen osa julkaistaan samana päivänä, kun viisujen finaaliin on tasan 30 päivää enää aikaa. Vielä olisi ruodittavaksi jäljellä toisen semifinaalin jälkimmäinen puolisko ja suorista finalisteista Iso-Britannia sekä Espanja. Sarjan aiemmat osat pääset lukemaan alta olevista linkeistä. Osa 1 Osa 2 Osa 3 Kaikki tämän vuoden kappaleet pääset kuuntelemaan  tästä . Jälleen kerran kappaleiden numerot ovat esiintymisjärjestyksen mukaiset, joten aloitamme numerosta 10. 10. Georgia: Tornike Kipiani - You Paikallisen Idolsin vuosi sitten voittanut Tornike Kipiani oli lähdössä (kuten moni muukin) jo viime vuonna Rotterdamiin. Uusi yritys suotiin suoraan tänä vuonna kappaleella You. Kipianin kappale on vuoden heikoin, tylsin ja mitäänsanomattomin. Viime vuonna Kipianin kappaleessa oli sentään asennetta ja rouheutta, mutta tämän vuoden kappale unohtuu heti. Georgia ei varmasti tule pääsemään finaaliin, ellei kaikki muut maat mokaa esitystään todella pahasti. 1 piste. 11. Alba...

Arvostelurumba on edennyt puoliväliin ja seuraavaksi lähdetään ruotimaan toisen semifinaalin ensimmäisen puoliskon kappaleita, sekä suorista finalisteista Ranskaa. Aiemmat arvostelut tämän vuoden kappaleista voit lukea  tästä  ja  tästä . Kaikki tämän vuoden kappaleet pääset kuuntelemaan  tästä . Kuten aiemminkin kappaleiden numerot ovat esiintymisjärjestyksen mukaiset, joten tänään aloitetaan jälleen numerosta yksi. 1. San Marino: Senhit - Adrenalina Kääpiövaltio San Marinosta lähtee matkaan viisukonkari Senhit. Hänen(kin) piti edustaa maataan jo viime vuonna, mutta se ei ole ainoa kerta, kun Senhit on viisuja kohti mennyt. Hän edusti maataan myös Düsseldorfissa 2011, mutta silloin finaalipaikka ei auennut. Tänä vuonna Senhit pamauttaa pöytään sellaisen tykin, että kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen ei ole ollenkaan hullua kuvitelmaa. Adrenalina on naurettavan loistava kappale! Tätä on luukutettu ja tullaan luukuttamaan paljon. Kappaleessa on mukana myös jenkki...