Eurovisionistin matkassa

Lordiversityn neljäs osa niin kronologisesti kuin julkaisujärjestyksessä menee jälleen eri suuntaan kuin aiemmat, niin kuin pitääkin. Abusement Park on rehellinen heavy metal-albumi, joka ei nöyristele turhia mihinkään muuhun suuntaan. Tässä vaiheessa voi jo hieman huokaista helpotuksesta: massiivinen seitsemän albumin setti ei ole vaikuttanut kynän terävyyteen kappaleita tehdessä. Tähän mennessä suoratoistopalveluihin tulleet neljä albumia ovat jokainen olleet todella hyviä, eikä pettymyksiä ole tarjottu. Abusement Park jatkaa samaa linjaa. Hutilaukaisuja ei ole, hyvää heviä sen sijaan löytyy reilusti. Joku Lordia vitsinä pitävä tosin tällä hetkellä naureskelee tälle(kin) albumille ja arvostelulle, mutta Lordimaisesti siihen voisi sanoa: "So fu**ing what?" Itselleni Lordi maistuu oikein hyvin. Abusement Parkin parhaimmiksi kappaleiksi nousevat Grrr! ja  Nasty, Wild & Naughty sekä albumin päättävä joululaulu Merry Blah Blah Blah. Kokonaisuutena albumi tarjoaa hieman vajaa

  Kolmisen vuotta on ehtinyt vierähtämään Battle Beastin edellisestä, suurta suosiota nauttineesta No More Hollywood Endings- albumista, jonka arvostelun voit lukea  tästä . Nyt julkaistu Circus of Doom tuo pöytään yhtyeen parhaimman albumin. Avauskappaleena toimii nimikkokappale Circus of Doom. Kappale alkaa sirkusmaisella musiikilla, mutta hyvin nopeasti pamahtaa käyntiin voimalla. Aavemaisen kappaleen kruunaa taustalla laulava kuoro ja laulaja Noora Louhimon revittely. Erittäin vahva alku albumille. Heti avauksen perään kuullaan singleputki. Tänään vielä neljäntenä singlenä julkaistu Wings of Light alkaa perinteisemmän Battle Beastin kuuloisena, mutta lähtee hyvinkin röyhkeästi lainaamaan tyyliä Nightwishin viidentoista vuoden takaiselta Dark Passion Play- albumilta. Kappale on kuitenkin niin hienosti tehty, että oikeastaan se nousee albumin parhaimmistoon. Kappale sisältää myös yhden parhaimmista albumin kitarasooloista. Ensimmäisenä singlenä julkaistu Master of Illusion toimii osa

  Seitsemän albumin Lordiversityn kolmanneksi viimeinen osa kronologisesti (suoratoistoalustoille julkaisujärjestyksessä kolmas) albumi Humanimals edustaa AORia eli aikuisrockia. Kyseessä on siis hyvin erityyppinen albumi kuin discoalbumi  SuperFlyTrap tai thrash metal-albumi Abracadaver, joiden arvostelut voit lukea  tästä  ja  tästä . Humanimals käynnistyy SCG-intron jälkeen singlenäkin julkaistulla Borderline- kappaleella, jonka musiikkivideossa nähdään Lordin oma kummitusjuna, jonka kyytiin voi päästä Tivoli Sariolassa. Kappale kuvastaa hyvin koko albumin materiaalia ja onkin yksi albumin parhaista kappaleista. Muita albumin parhaimmistoon lukeutuvia kappaleita on kunnon festari- ja stadiontykitys Victims of Romance sekä Girl in a Suitcase. Myös KISSin Paul Stanleyn ja Jean Beauvoirin tekemä kappale Like a Bee to the Honey nousisi albumin kärkikastiin, mutta se on jo tähtihetkensä saanut Killectionilla, minkä vuoksi se hieman jää muiden jalkoihin tällä kertaa. Albumilta löytyy harm