Tuomion sirkus on tullut kaupunkiin: Battle Beastin uusin on täyttä timanttia

 


Kolmisen vuotta on ehtinyt vierähtämään Battle Beastin edellisestä, suurta suosiota nauttineesta No More Hollywood Endings-albumista, jonka arvostelun voit lukea tästä. Nyt julkaistu Circus of Doom tuo pöytään yhtyeen parhaimman albumin.

Avauskappaleena toimii nimikkokappale Circus of Doom. Kappale alkaa sirkusmaisella musiikilla, mutta hyvin nopeasti pamahtaa käyntiin voimalla. Aavemaisen kappaleen kruunaa taustalla laulava kuoro ja laulaja Noora Louhimon revittely. Erittäin vahva alku albumille.

Heti avauksen perään kuullaan singleputki. Tänään vielä neljäntenä singlenä julkaistu Wings of Light alkaa perinteisemmän Battle Beastin kuuloisena, mutta lähtee hyvinkin röyhkeästi lainaamaan tyyliä Nightwishin viidentoista vuoden takaiselta Dark Passion Play-albumilta. Kappale on kuitenkin niin hienosti tehty, että oikeastaan se nousee albumin parhaimmistoon. Kappale sisältää myös yhden parhaimmista albumin kitarasooloista.

Ensimmäisenä singlenä julkaistu Master of Illusion toimii osana kokonaisuutta huomattavasti paremmin kuin yksittäin, vaikkakin singlenä se myös on erittäin kova kappale. Where Angels Fear to Fly hieman pehmentää ja rauhoittaa albumia, vaikkei suoranainen balladi olekaan. Louhimon tulkinta kappaleessa on upeaa. Eye of the Storm puolestaan on yksi yhtyeen parhaimmista kappaleista kautta aikain ja toimii myös osana kokonaisuutta vielä paremmin kuin yksin.

Russian Roulette on ehdottomasti albumin mielenkiintoisin kappale. Alku jysähtää kuin nyrkki silmään ja uskoisin tämän olevan livekeikkojen suurimpia yleisön liikuttajia. Kappale voisi olla hyvin jonkin toimintaelokuvan tunnuskappale. Se myös sisältää erittäin hauskan väliosan ennen viimeistä kertosäkeistöä. Freedom onkin albumin perinteisin Battle Beast-kappale ja se toimii mainiona väliosana ennen viimeisiä tykityksiä olematta kuitenkaan täytekappale.

Albumin kolme viimeistä kappaletta ovat varmasti jo kirjattuna yhtyeen keikkojen settilistojen loppupäähän. The Road to Avalon tuo mieleen anime-sarjojen tunnusmusiikit ja suurine melodioineen tulee johdattelemaan keikkoja varmasti loppua kohde, kuten se nyt upeasti albumillakin tekee. Armageddon on käynyt taas hieman Nightwishin luona, mutta lisäksi on käyty kaivelemassa Amaranthen hiekkalaatikolta ideoita. Kappaleen aikana tekee mieli hyppiä ja näen jo nyt tuhansien fanien sitä tekevän tulevan kesän festareilla. Ehdottomasti albumin ja samalla yhtyeen parhaimmistoa. Päätöskappale Place That We Call Home kruunaa albumin upeudellaan.

Mikä ensimmäisenä albumin loputtua mielessä pyörii on sen tyylikkyys, draaman kaari ja vahva kokonaisuus. Kunnon balladi hieman yllättäen jäi albumilta pois, mutta sitä ei oikeastaan edes albumille kaipaa. Circus of Doom on kuin loistava metalliooppera, vaikkei olekaan konsepti- tai edes teema-albumi. Battle Beast tarjoilee ehdottomasti uransa parhaimman albumin ja odotan jo kovasti, että näitä kappaleita pääsee livenä keikoilla kuulemaan.

Kappalelista:
  1. Circus of Doom
  2. Wings of Light
  3. Master of Illusion
  4. Where Angels Fear to Fly
  5. Eye of the Storm
  6. Russian Roulette
  7. Freedom
  8. The Road to Avalon
  9. Armageddon
  10. Place That We Call Home
Kokonaisarvosana: 10/10

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuoden 2022 UMK-kappaleet läpiruodinnassa osa 1

Anette Olzon tekee vahvan paluun soolotuotantoon

Haloo Helsingin tuore Älä Pelkää Elämää on timantti