Arionin Life Is Not Beautiful on parhaita suomalaisia metallialbumeita ikinä

Arion on vielä suhteellisen lyhyestä urasta huolimatta vakiinnuttanut nimensä Suomen metallimusiikin kentässä. Vuonna 2014 julkaistu debyyttialbumi Last Of Us on todella vaikuttava teos ja yksi parhaimpia debyytialbumeita ikinä. Nyt se on saanut jatkoa toisen pitkäsoiton muodossa, kun Life Is Not Beautiful näki päivänvalon.

Edelliseen levyn jälkeen yhtyeessä tapahtui laulajan vaihdos alkuperäisen solistin, Viljami Holopaisen, halutessa keskittyä kevyemmän musiikin tekemiseen. Tämä oli Arionille iso takaisku Viljamin ollessa erittäin hyvä laulaja persoonallisella soundilla. Onneksi tilalle löydettiin aivan huikea Lassi Vääränen, joka nostaa Arionin aivan uudelle tasolle.

Albumi alkaa kahden minuutin mittaisella erittäin dramaattisella instrumentaali-introlla The End Of The Fall. Intron perään jyrää mahtavasti käyntiin singlenäkin julkaistu No One Stands In My Way. Osana kokonaisuutta, varsinkin vaikuttavan intron jälkeen, kappale toimii paljon paremmin, kuin yksin (eikä se yksinkään todellakaan huono ole). Lassin tulkinta kappaleessa kertoo, että hän on tullut jäädäkseen, eikä Viljamin poistuminen yhtyeen riveistä tunnukaan enää niin pahalta.

Albumi jatkuu yhtyeen isoimmalla hitillä, joka on varmasti ainakin kaikille Radio Rockin kuuntelijoille tuttu. At The Break Of Dawn on julkaistu jo vuonna 2016, mutta silloin sen olikin vain tarkoitus esitellä Lassi suurelle yleisölle. Kappaleessa on mukana Amaranthe-solisti Elize Ryd, mikä on varmasti osa syy kappaleen suurelle menestykselle, mutta kyllä se varmasti omin avuinkin olisi hyvinkin soitettu. At The Break Of Dawn on järjettömän kova kappale ja se osuu kuin nyrkki silmään.

The Last Sacrifice on 6,5 minuutin mittainen kappale, joka alkaa rauhallisesti ja dramaattisesti. Yhtäkkiä, täysin ilman ennakkovaroitusta, kappaleessa alkaa jäätävä rumputykitys, joka saattaa säikäyttää, kun yllättävästi alkaa paukkumaan. Kappale on niin tyylikäs hevi-tykitys ja maksimaaliseen tyylikkyyteen hiottu, että ylistyssanat loppuvat kesken.

Albumin kovan alkutykityksen jälkeen Through Your Falling Tears tulee loistavaan paikkaan. Kappale on koskettava, hieno ja upea, yksi parhaita suomalaisia rock-balladeja ikinä. Lassin tulkinta kappaleessa on niin hieno, että kylmät väreet menevät joka kerta kappaletta kuunnellessa ja pieni kyynel saattaa silmäkulmaan myös tulla.

Kauniin ja rauhallisen kappaleen jälkeen Unforgivable jyrää tyylillä takaisin tykitykseen. Kappale on ehdottomasti yksi Arionin parhaita, todella loistava teos. Seuraavana kuultava Punish You on ehkä albumin raskain tykitys, mutta todella hyvin tehty. Lassin äänen rosoisuus pääsee oikeuksiinsa.

Albumin nimikkobiisi Life Is Not Beautiful paukkuu siihen tahtiin, ettei henki meinaa kulkea. Miltei seitsemän minuutin kestollaan se on albumin pisin kappale. Sen äänimaailma ja aavemainen kitarasoolo johdattaa mukanaan albumin kansikuvan maailmaan. Erittäin hieno ja mahtava kappale.

Albumin päättävä Last One Falls on upea balladi, joka on kuin suoraan mahtavasta fantasiaelokuvasta. Kappale on aavemaisen kaunis ja tarjoaa huikean päätöksen albumille. Se on yksi hienoimpia suomalaisia rock-balladeja myöskin ja osoittaa, kuinka loistava säveltäjä Arionin biisinikkari ja kitaristi Iivo Kaipainen on.

Life Is not Beautiful on albumi josta voi yrittää etsiä huonoja puoli, mutta niitä ei löydä. Kaksi asiaa tulee väkisinkin mieleen albumia kuunnellessa:

  1. Albumilla on yhdeksän hitokseen kovaa kappaletta, miksei niitä ole enempää. Pitempäänkin olisi voinut kuunnella.
  2. Minkä helkutin takia Arionia ei ole markkinoitu maailmalle enempää?!? Arionin kuuluisi soittaa isoilla stadioneilla ja areenoilla ja tienata miljoonia. Miksei näin ole jo?
Albumi on mahtava, upea, kaunis ja kaikkea muuta mitä aikaisemmin on jo mainittu. Toivottavasti Arion promotaan nyt kunnolla maailmalle. Life Is Not Beautiful on kiistatta yksi parhaita suomalaisia metallialbumeita ikinä, ja jos se ei tulevassa Emma Gaalassa saa vähintään Vuoden Metallialbumi- ehdokkuutta, niin jossain on pahasti vikaa (kuuluisi kyllä voittaa kyseinen Emma). Albumin haluaa heti kuunnella uusiksi ja jää kyllä toivomaan, että jatkoa kolmannen levyn muodossa ei tarvitsisi odotella hirveän montaa vuotta. Ja onhan albumissa ihan helkutin hieno kansikuvakin!

Kappalelista:
  1. The End Of The Fall
  2. No One Stands In My Way
  3. At The Break Of Dawn feat. Elize Ryd
  4. The Last Sacrifice
  5. Through Your Falling Tears
  6. Unforgivable
  7. Punish You
  8. Life Is Not Beautiful
  9. Last One Falls
Kokonaisarvosana: 10/10

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuoden 2022 UMK-kappaleet läpiruodinnassa osa 1

Haloo Helsingin tuore Älä Pelkää Elämää on timantti

Beast in Blackin uusi Dark Connection ei vastaa odotuksia