Eurovisionistin matkassa

Disneyn rakastetuimmasta animaatioelokuvasta toteutettiin fotorealistinen elokuva, joka toimii yllättävänkin hyvin. Varoituksen sana: jos et uutta versiota ole nähnyt ja et halua pienintäkään yksityiskohtaa tietää (arvostelu ei sisällä spoilereita), älä lue pidemmälle. Fotorealistinen Leijonakuningas kuulostaa paperilla aika hurjalta ajatukselta, mutta lopputulos on kiitettävän hienoa. Heti elokuvan alussa kun aurinko tuttuun tapaan nousee savannin ylle ja Circle of Life- kappaleen ensisanat alkavat, allekirjoittanut pyyhki jo kyyneleitä silmistään. Henkilökohtaisesti tärkein Disney-elokuva alkoi henkeäsalpaavan kauniisti hyvinkin kuvasta kuvaan alkuperäisen animaation kanssa. Vaikka elokuva olikin pitkälti kuvasta kuvaan yhtenevä alkuperäisen animaation kanssa, pieniä eroja elokuvasta toki löytyi. Leijonalauman oloja Scarin vallan alaisena kuvattiin enemmän ja Nalan lähdön näyttäminen lauman luota toi syvempää draamaa elokuvaan, vaikka todennäköisesti suurin syy tälle oli Beyonc

Spoiler alert! Jos et ole uutta versiota Aladdinista nähnyt, etkä halua siitä mitään tietää, ÄLÄ LUE PIDEMMÄLLE! Sinua on nyt varoitettu, eli jos luet etkä ole Aladdinia nähnyt, turha tulla vinkumaan, että on spoilattu. Alkuperäinen Disney-animaatio sai ensi-iltansa 27 vuotta sitten. Nyt uusi näytelty versio haastaa vanhan klassikon ja peittoaa sen yllättävänkin helposti. Itselleni Aladdin on ollut yksi suosikki-Disney-elokuvia kautta aikain ja siksi hieman pelottikin uusi versio mennä katsomaan. Onneksi se kunnioitti alkuperäistä hyvin ja lisäksi vielä laittoi asioita paremminkin. Hieno muutos on heti alussa, kun näemme Will Smithin näyttelemän hengen laivassa kahden lapsen kanssa ja alkaa heille kertomaan Aladdinin tarinaa. Tämä kohtaus on erittäin tärkeä elokuvan lopun kannalta, joten se ei ole vain huvikseen tehty muutos. Tarina etenee samalla tavalla kuin alkuperäinenkin tarina. Muutoksena nähdään tosin se, että Naomi Scottin näyttelemän Prinsessa Jasminen pakoa palatsista