Eurovisionistin matkassa

Benjamin Ingrosso on 21-vuotias artistin alku, jonka viime perjantaina julkaistu debyyttialbumi Identification on erittäin hyvä teos. Ingrosso nousi koko Euroopan tietoisuuteen edustettuaan Ruotsia tämän vuoden Euroviisuissa Lissabonissa sijoittuen seitsemänneksi. Jos tuleva musiikki on yhtä hyvää kuin debyyttialbumi, niin Ingrossolla on valoisa tulevaisuus musiikkibisneksessä edessään. Levy alkaa erittäin perus pop-kappaleella Behave. Kappale ei sinällään tuo mitään uutta pop-skeneen, mutta koukuttaa kuulijansa sen verran, että silkasta mielenkiinnosta haluaa jo kuulla lisää. I Wouldn't Know tuo hymyn huulille heti. Kappale on ehdottomasti loistava hyvän tuulen kappale, joka tuo etäisesti mieleen brittipopin. I´ll Be Fine Somehow on puolestaan hieno tunnelmointikappale, jossa on kaunis ja koskettava tarina. Ingrosson tulkinta saa hyvät kylmät väreet kulkemaan käsivarsissa. So Good So Fine When You're Messing With My Mind on järjettömän pitkästä nimestä huolimatta tode

Janna julkaisi uuden Spektri nimeä kantavan albumin tänään perjantaina 28.9.2018. Edellisen, neljä vuotta sitten julkaistun Jannan tavoin, levy kärsii kertakäyttöisyydestä, hengettömyydestä ja tylsyydestä. Muutamaa kappaletta lukuunottamatta levyn voisi palauttaa levy-yhtiön pöydälle kypsymään vielä. Levyn avaava Tahdon on ihan mainio avauskappale. Tarina ei sinällään yllätä, kappale kertoo vaikeuksissa olevasta parisuhteesta, jossa toisella osapuolella on halu saada rakkaus roihuamaan samalla tavalla kuin ennenkin. Kappale toimisi varmasti hyvänä keikan avauskappaleena myöskin dramaattisuutensa ja äänimaailmansa ansiosta. Valitettavasti levy lopahtaakin pahasti siihen. Hiljaa on harmittavan käytetyn kuuloinen kappale, joita nykypäivänä mahtuu 15 tusinaan. Kappaleesta todellakin tekee mieli olla hiljaa, koska monessa perheessä on opetettu, että jos ei ole kaunista sanottavaa, älä sano mitään. Hiljaa jättää kuulijansa kylmäksi. Vahinko Kiertämään on hieman edeltäjäänsä parempi kap

 Suomi-gospelin kovin vientituote Park 7 tarjoilee uudistuneella tyylillä loistavan albumin Park 7 juhlistaa tänä vuonna 10 vuotta kestänyttä taivaltaan. Sen kunniaksi yhtye tekee ison klubikiertueen Suomessa ja matkaa myös Yhdysvaltoihin saakka. Alun perin suomeksi musiikkia tehnyt yhtye teki fiksun ratkaisun ja on nyt julkaissut ensimmäisen englanninkielisen albumin. Park 7:n aikaisemmat levyt Tässä ei oo vielä kaikki (2014) sekä Kohillaan (2015) olivat musiikkityyliltään yhtyeen omien sanojen mukaan pop punkia. Nyt yhtye on siirtynyt enemmän dance pop- tyyliseen ilmaisuun, mutta levyltä kuulee kuitenkin myös vahvoja rock-vivahteita. Levy alkaa biittijytällä Closer to You . Kappale on erittäin vahva alku levylle erittäin hienolla kertosäkeellä ja tyylikkäällä dropilla. Kappale huokuu uudistunutta Park 7:aa ja tarjoilee mahtavaa korvakarkkia heti alkuun. Seuraavaksi pyörähtää käyntiin jo aiemmin singlenä julkaistu Losers With Halos . Kappale on ehtinyt jo jonkin aikaa

Tuttua ja perinteistä Yötä rokimmalla ja modernimmalla soundilla Yö julkaisi uuden albuminsa Mitä Jos Mä Rakastan eilen 7.9.2018. Levyn on tuottanut muun muassa Haloo Helsingin ja Neljän Ruusun takaa löytyvä Rauli "Rake" Eskolin. Eskolinin kädenjäljen kuulee levyllä vahvasti, sillä Yö soi raskaammilla kitaroilla ja säröbassolla. Levy käynnistyy jo aiemmin julkaistulla single-kappaleella Onnellisia Vuosia.  Kappale on täydellinen avauskappale räjähtävällä alulla ja raskailla kitaroilla. Kappale on soinut radiossa ahkerasti ja sen melodia jää soimaan päähän jo ensikuuntelusta.  Avauskappaleen jälkeen levy lopahtaa pahasti. Kolme seuraavaa kappaletta Toinen Elämä, Tällainen Mies ja Joku muu  ovat enemmän perinteisempää Yötä, mutta valitettavasti unohtuvat heti kuuntelun jälkeen. Tällainen Mies on näistä kolmesta ainoa, josta jäi mieleen edes joku asia, nimittäin hienot taustajouset kappaleessa. Muuten kaikki kolme ovat valitettavan tylsiä ja saavat pahasti pelkääm

Kaunista, kaihoisaa ja tanssittavaa; kaikkea mitä Vartiaisen albumilta voi odottaa Viisi vuotta sitten Jenni Vartiainen julkaisi viimeksi uuden albumin. Tänään 7.9.2018  monien fanien odotus päättyi, kun päivänvaloon saapui odotettu Vartiaisen neljäs studioalbumi Monologi . Levy edustaa uudempaa Vartiaista, sillä albumin tuottajaparin Jukka Immosen ja Jurekin kädenjälki kuuluu biiseissä vahvasti. Vartiaisen aikaisempaan tuotantoon verrattuna konemusiikki edustaa itseään levyllä hyvinkin paljon, mikä osittain on levyn kannalta valitettavan iso virhe. Levy jyrää vahvasti käyntiin nimikkokappaleella Monologi . Suhteellisen rauhallisen ja dramaattisen alun jälkeen konebiitti ottaa vallan ja saa tanssijalan vipattamaan. Kappaleessa on todella hieno droppi, mikä nostaa kappaleen todella korkealle, sekä tekee kappaleen eroruodinnasta huomattavasti vahvemman. Monologi kappaleena lupailee hyvää koko levyn kannalta. Toisena kappaleena levyllä on jo tammikuussa 2017 julkaista Turvasana.