Sonata Arctican "Talviyö" on yllätyksettömyydessään ihan hyvä albumi

Suomalainen metallisuuruus Sonata Arctica julkaisi uuden albumin, joka kantaa nimeä Talviyö. Suomenkielisestä nimestä huolimatta albumi on englanninkielinen. Yhtye halusi albumille suomenkielisen nimen ja Talviyö valikoitui siksi, että pelkkä Talvi olisi ollut tylsä nimi ja Talviyö on vaikea lausuttava ulkomaalaisille.

Albumi alkaa rauhallisesti Message from the Sun-kappaleella, joka intron jälkeen jysähtää käyntiin kunnolla. Erittäin kova avaus albumille. Whirlwind edustaa perinteisempää Sonata Arcticaa raskaine kitaroineen. Kappaleen alussa kuullankin erittäin hieno kitarasoolo.

Kolmantena albumilla kuullaan singlenäkin julkaistu Cold. Kappaleen alku sulautuu hienosti edellisen kappaleen loppuun. Jo singlenä Cold oli oikein hyvä kappale, mutta osana kokonaisuutta se toimii vieläkin paremmin. Storm the Armada puolestaan on yllättävänkin raskas kappale. Alun kitarasta tulee mieleen Raskasta Joulua-sovitukset hyvällä tavalla, mikä heijastelee myös hyvin albumin nimeä ja teemaa. Last of the Lambs on myös albumin nimeä hyvin edustava kappale, sillä sen äänimaisema johdattelee alussa mystisyydellään Lapin erämaihin. Last of the Lambs voisi hyvin olla jonkun talvisen fantasiaelokuvan tunnuskappale.

Who Failed the Most-kappaleen intro tuo etäisesti mieleen Nightwishin. Kappale on (ehkä johtuen edellä mainitusta) yksi albumin mieleenpainuvimmista kappaleista. Myöskin siinä mainitaan Taru Sormusten Herrasta, joten siitä ekstrapisteet. Ismo´s Got Good Reactors on yhtyeen sisäpiirivitsin mukaan nimetty kappale. Instrumentaalina kappale on mukava välikevennys albumille ja aikamoisella kitaratykityksellä nousee myös yhdeksi albumin parhaista.

Demon´s Cage on erittäin vahva ja mystinen kappale. Muutamassa kohtaa kappaletta löytyy loistava sanaleikki erään ruumiinosan pussaamiseen. Jätetään jokaiselle tämä nyt oman harkinnan varaan haluaako kuunnella kappaletta vai ei. A Little Less Understanding on jo viime kesänä julkaistu single, joka ei silloin ihan täysin vakuuttanut. Ihan hyvä kappale, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Osana kokonaisuutta se toimii kuitenkin täydellisesti.

The Raven Still Flies on tuttu ja turvallinen, ei mitenkään ihmeellinen kappale. Yli seitsemän minuutin pituudellaan se on albumin pisin kappale. Kappaleen paras osuus on hieno rumpusoolo. The Raven Still Flies johdattalee kuitenkin albumin hienosti kohti loppua. Viimeisenä kuultava The Garden puolestaan päättää albumin kauniisti ja rauhallisesti. Taustalla laulava kuoro tuo upeaa syvyyttä kappaleeseen ja jättää albumin loputtua erittäin hyvän olon.

Talviyö on kokonaisuutena ehjä ja hieno albumi. Eniten albumi kärsii tarttuvien melodioiden puutteesta ja yllätyksettömyydestä. Vaikka sävellykset ovat hienoja ja kauniita, sekä monin paikoin myös mystisiä niin tarttuvuutta niistä puuttuu. Parhaiten albumilta jäivät mieleen Cold, Who Failed the Most ja Ismo´s Got Good Reactors. Talviyö ei missään nimessä ole huono, se vaan ei jätä kuuntelun jälkeisen hetken hekuman jälkeen käteen yhtään mitään. Arvostelijan kannalta järkyttävän vaikea tilanne, kun ei siinä sinällään mitään huonoa ole, mutta ei se myöskään paljoa käteen jätä.

Kappalelista:

  1. Message from the Sun
  2. Whirlwind
  3. Cold
  4. Storm the Armada
  5. The Last of the Lambs
  6. Who Failed the Most
  7. Ismo´s Got Good Reactors
  8. Demon´s Cage
  9. A Little Less Understanding
  10. The Raven Still Flies
  11. The Garden
Kokonaisarvosana: 8-/10

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuoden 2022 UMK-kappaleet läpiruodinnassa osa 1

Anette Olzon tekee vahvan paluun soolotuotantoon

Haloo Helsingin tuore Älä Pelkää Elämää on timantti