Eurovisionistin matkassa

Lordiversityn neljäs osa niin kronologisesti kuin julkaisujärjestyksessä menee jälleen eri suuntaan kuin aiemmat, niin kuin pitääkin. Abusement Park on rehellinen heavy metal-albumi, joka ei nöyristele turhia mihinkään muuhun suuntaan. Tässä vaiheessa voi jo hieman huokaista helpotuksesta: massiivinen seitsemän albumin setti ei ole vaikuttanut kynän terävyyteen kappaleita tehdessä. Tähän mennessä suoratoistopalveluihin tulleet neljä albumia ovat jokainen olleet todella hyviä, eikä pettymyksiä ole tarjottu. Abusement Park jatkaa samaa linjaa. Hutilaukaisuja ei ole, hyvää heviä sen sijaan löytyy reilusti. Joku Lordia vitsinä pitävä tosin tällä hetkellä naureskelee tälle(kin) albumille ja arvostelulle, mutta Lordimaisesti siihen voisi sanoa: "So fu**ing what?" Itselleni Lordi maistuu oikein hyvin. Abusement Parkin parhaimmiksi kappaleiksi nousevat Grrr! ja  Nasty, Wild & Naughty sekä albumin päättävä joululaulu Merry Blah Blah Blah. Kokonaisuutena albumi tarjoaa hieman vajaa...

  Kolmisen vuotta on ehtinyt vierähtämään Battle Beastin edellisestä, suurta suosiota nauttineesta No More Hollywood Endings- albumista, jonka arvostelun voit lukea  tästä . Nyt julkaistu Circus of Doom tuo pöytään yhtyeen parhaimman albumin. Avauskappaleena toimii nimikkokappale Circus of Doom. Kappale alkaa sirkusmaisella musiikilla, mutta hyvin nopeasti pamahtaa käyntiin voimalla. Aavemaisen kappaleen kruunaa taustalla laulava kuoro ja laulaja Noora Louhimon revittely. Erittäin vahva alku albumille. Heti avauksen perään kuullaan singleputki. Tänään vielä neljäntenä singlenä julkaistu Wings of Light alkaa perinteisemmän Battle Beastin kuuloisena, mutta lähtee hyvinkin röyhkeästi lainaamaan tyyliä Nightwishin viidentoista vuoden takaiselta Dark Passion Play- albumilta. Kappale on kuitenkin niin hienosti tehty, että oikeastaan se nousee albumin parhaimmistoon. Kappale sisältää myös yhden parhaimmista albumin kitarasooloista. Ensimmäisenä singlenä julkaistu Master of Illusion t...

  Seitsemän albumin Lordiversityn kolmanneksi viimeinen osa kronologisesti (suoratoistoalustoille julkaisujärjestyksessä kolmas) albumi Humanimals edustaa AORia eli aikuisrockia. Kyseessä on siis hyvin erityyppinen albumi kuin discoalbumi  SuperFlyTrap tai thrash metal-albumi Abracadaver, joiden arvostelut voit lukea  tästä  ja  tästä . Humanimals käynnistyy SCG-intron jälkeen singlenäkin julkaistulla Borderline- kappaleella, jonka musiikkivideossa nähdään Lordin oma kummitusjuna, jonka kyytiin voi päästä Tivoli Sariolassa. Kappale kuvastaa hyvin koko albumin materiaalia ja onkin yksi albumin parhaista kappaleista. Muita albumin parhaimmistoon lukeutuvia kappaleita on kunnon festari- ja stadiontykitys Victims of Romance sekä Girl in a Suitcase. Myös KISSin Paul Stanleyn ja Jean Beauvoirin tekemä kappale Like a Bee to the Honey nousisi albumin kärkikastiin, mutta se on jo tähtihetkensä saanut Killectionilla, minkä vuoksi se hieman jää muiden jalkoihin tällä kerta...

Massiivisen seitsemän albumin Lordiversity-kokoelman toisiksi viimeinen - suoratoistopalveluihin toisena julkaistu - osa Abracadaver on tutumman kuuloista Lordia kuin SuperFlyTrap, jonka arvostelun voit lukea  tästä . Siinä missä SuperFlyTrap on discoa, on Abracadaver trash metalia. Koko Lordiversityn ideana on tietyllä tapaa hajottaa tutunkuuloinen Lordi niihin omiin elementteihinsä mistä se koostuu. Abracadaver on todella lähellä tuttua Lordia, mutta jatkuvasti albumia kuunnellessa tuntuu, että siitä puuttuu jotain ollakseen Lordin tekemä. Ja niinhän siitä tietyllä tavalla puuttuukin, esimerkiksi se disco ja myöhemmin kuultava industrial metal. Missään nimessä Abracadaver ei ole huono teos, päinvastoin se on oikeastaan todella loistava teos. Yhtye ei todellakaan ole mennyt sieltä mistä aita on matalin, vaan hyvinkin kunnianhimoisesti tehneet jokaisen seitsemästä albumista. Abracadaverin parhaimmiksi hetkiksi muodostuvat singlenäkin julkaistu nimikkokappale sekä Acid Bleeding Eyes...

Hirviöyhtye Lordille ei riittänyt fiktiivinen kokoelma. Lisäksi piti tehdä se katalogi, mistä fiktiivinen kokoelma on mukamas koottu. Näin syntyi monsterieepos Lordiversity, joka sisältää seitsemän albumia, joista jokainen edustaa erilaista musiikkityyliä ollen kuitenkin uskollinen Lordin omalle tyylille. Näistä Lordiversityn sisällä järjestyksessään toinen julkaistiin ensimmäisenä suoratoistopalveluihin. Diskoalbumi kantaa nimeä SuperFlyTrap. Albumi jyrää käyntiin samantien niin ABBAna kuin mikään vaan voi. Hetken jopa voisi luulla Lordin vain tehneen ABBA-covereita levyllisen, mutta ei, ehtaa omaa materiaalia tämä on. Avauskappale (SCG-intron jälkeen) Macho Freak vie heti mielikuvat Mamma Mia-elokuviin ja ainakin allekirjoittanut leikettelee ajatuksella Mamma Mia-elokuvan kaltaisesta Lordi-elokuvasta. Albumi jatkaa samalla linjalla alusta loppuun, eikä sinällään enempää tarvitse kappaleita eritellä. Albumin parhaimmat hetket kuitenkin ovat koko Lordiversityn ensimmäisenä singlenä jul...

Beast in Black julkaisi tänään uuden, järjestyksessään kolmannen albuminsa Dark Connection. Aikaisemmat albumit ovat olleet todella loistavia power metal-albumeita ja edellisen albumin arvostelun pääset lukemaan  tästä . Tuore albumi ei valitettavasti yllä lähellekään aiempia kahta. Avauskappale Blade Runner on kunnon tykitys, mutta valitettavasti jättää hieman kylmäksi. Hyvä alku kuitenkin albumille, johdattelee hyvin yleistunnelmaan, jossa yhdistyy 90-luvun disko ja eurodance moderniin power metaliin. Toinen kappale Bella Donna on parempi raskaiden kitaroiden kera, mutta diskoylilyöntiä tulee sinnekin. Highway to Mars on perinteisempää Beast in Blackia, eikä sen taustalla soi liikaa ysärisyntikka, vaikka sitäkin sieltä löytyy. Hardcore jatkaa samaa linjaa, mutta on albumin ensimmäinen täytebiisi, joka jää unholaan heti kuuntelun jälkeen. Singleinä julkaistut One Night in Tokyo ja Moonlight Rendezvous ovat ehdottomasti albumin parhaimmat kappaleet, mikä on siitä harmillista, että ...

  Kuuden vuoden aikana Ellinoora on kiistatta nostanut itsensä yhdeksi Suomen valovoimaisimmista pop-artisteista. Syksyllä 2015 julkaistu single Carrie kiinnitti monen huomion Ellinooraan ja vajaa vuotta myöhemmin julkaistu debyyttialbumi Villi Lapsi nosti Ellinooran samantien halutuimpien festariesiintyjien joukkoon. Kolme vuotta myöhemmin debyytti sai jatkoa Vaaleanpunainen Vallankumous- albumin myötä. Se oli jopa edeltäjäänsä parempi, mikä auttoi Ellinooraa kasvamaan artistina entisestään. Albumin arvostelun voit lukea  tästä . Tänään julkaistu kolmas albumi Viimeinen Romantikko jatkaa samalla linjalla, vaikkei yhtä hyvä olekaan. Albumi alkaa vahvasti Saappaat- nimisellä kappaleella. Mukava poljento saa kehonkin hytkymään mukana ja on helppo kuvitella kesäfestarit ja yhteislaulu tämän tahtiin. Kappale ei ole mikään räjäytys, mutta hyvä aloitus siitä huolimatta. Viimeiset Romantikot jatkaa samalla linjalla vieden albumia kepeästi eteenpäin.  Onni on astetta rauhallisemp...