Ellinooran Viimeinen Romantikko vie seikkailulle Ihmemaahan

 


Kuuden vuoden aikana Ellinoora on kiistatta nostanut itsensä yhdeksi Suomen valovoimaisimmista pop-artisteista. Syksyllä 2015 julkaistu single Carrie kiinnitti monen huomion Ellinooraan ja vajaa vuotta myöhemmin julkaistu debyyttialbumi Villi Lapsi nosti Ellinooran samantien halutuimpien festariesiintyjien joukkoon. Kolme vuotta myöhemmin debyytti sai jatkoa Vaaleanpunainen Vallankumous-albumin myötä. Se oli jopa edeltäjäänsä parempi, mikä auttoi Ellinooraa kasvamaan artistina entisestään. Albumin arvostelun voit lukea tästä. Tänään julkaistu kolmas albumi Viimeinen Romantikko jatkaa samalla linjalla, vaikkei yhtä hyvä olekaan.

Albumi alkaa vahvasti Saappaat-nimisellä kappaleella. Mukava poljento saa kehonkin hytkymään mukana ja on helppo kuvitella kesäfestarit ja yhteislaulu tämän tahtiin. Kappale ei ole mikään räjäytys, mutta hyvä aloitus siitä huolimatta. Viimeiset Romantikot jatkaa samalla linjalla vieden albumia kepeästi eteenpäin. 

Onni on astetta rauhallisempi kappale, joka sopii paikalleen kuin nenä päähän. Gröna Lund vie keväisiin tunnelmiin, ja olikin hieman kaksijakoinen olo kappaletta kuunnellessa ulkona kävellessä kun on viileä syysilma ja lehdet tulevat alas puista. Talo on puolestaan albumin rehellisin balladi kauniine jousineen ja pianoineen. Erittäin hyvä kevennys ja rauhottuminen ennen kuin albumi räjähtää.

Ensimmäinen puolikas albumista oli rauhallisempaa menoa, mutta sitten tuleekin kovaa. Single-hitti Dinosauruksii jyrää käyntiin kuin hyöryveturi ja saa tanssijalan vipattamaan ja lujaa. Ei turhaan kyseessä ole Ellinooran yksi isoimmista hiteistä. 27 jatkaa samaa tanssilinjaa ja nouseekin hieman takavasemmalta yhdeksi albumin parhaimmista kappaleista. Vala on taas rauhallisempaa, mutta kahden tykityksen jälkeen sellainen kelpaakin. 

Albumin kaksi viimeistä kappaletta vie hienosti loppuun. Pyhä Madonna on kepeää ja menevää poppia parhaimmillaan. Albumin kannalta erittäin mainioon kohtaan laitettu tämä kappale. Viimeisenä kuultava singlenäkin julkaistu Meille Käy Hyvin on herkkä ja koskettava kappale, jossa mennään suurissa sävellyksissä pidättäytyen silti rauhallisuudessa. Singlenä kappale ei ollut mitenkään ihmeellinen, mutta näin albumin päätöskappaleena se toimii täydellisesti.

Viimeinen Romantikko on taattua Ellinooraa, ja sen tematiikassa seikkaillaan vahvasti Ihmemaassa, tuleehan siellä Liisa ja kaninkolokin mainittua. Myös albumin kansikuva vie suoraan Hullun Hatuntekijän tee-kutsuille. Albumin suurin ongelma on epätasapainoisuus ja yllätyksettömyys. Alkupuoliskolla on paljon rauhallisia kappaleita ja lopussa sitten onkin meneviä useampi. Vaikka Ellinoora onkin tyylistään luonut tavaramerkin, on se tosiaan jo hieman yllätyksetöntä ja jotain uutta pitäisi mukaan tuoda. Missään nimessä albumi ei kuitenkaan ole huono. Mitä kuitenkin mielenkiinnolla jään odottamaan, on mitä Ellinoora tekee seuraavaksi. Albumia on markkinoitu Ellinooran pop-trilogian päätösosana, joten olenkin leikitellyt ajatuksella pinkkiin tyllihameeseen pukeutuneesta Ellinoorasta kukkaseppele päässään laulamassa punk-musiikkia tai death metalia. Nähtäväksi jää mitä seuraavaksi tulee. Siihen asti nauttikaamme pop-trilogian kaikista osista.

Kappalelista:

  1. Saappaat
  2. Viimeiset Romantikot
  3. Onni
  4. Gröna Lund
  5. Talo
  6. Dinosauruksii
  7. 27
  8. Vala
  9. Pyhä Madonna
  10. Meille Käy Hyvin
Kokonaisarvosana: 8/10

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuoden 2022 UMK-kappaleet läpiruodinnassa osa 1

Haloo Helsingin tuore Älä Pelkää Elämää on timantti

Beast in Blackin uusi Dark Connection ei vastaa odotuksia