Aurin Those We Don't Speak Of jättää sanattomaksi

 


Jos albumin nimi on suomeksi "nuo joista emme puhu", niin tekisi mieli pistää tähän vain kokonaisarvosana ja olla tyytyväinen historian lyhimpään arvosteluun. Se ei kuitenkaan olisi kunniaksi albumille, joten sanotaan nyt muutama sana sen sisällöstä.

Yhtyeen ydinkolmikkonahan toimii Nightwishista tutut Tuomas Holopainen ja Troy Donockley, sekä yhden Suomen kauneimmista lauluäänistä omaava Johanna Kurkela. Toiselle albumille on lisäksi haettu vahvistukseksi rumpuihin mistäs muualtakaan kuin Nightwishista Kai Hahto. Kovasta Nightwish-edustuksesta huolimatta on yhtye täysin omansa, eikä sen musiikista Nightwishia heti tunnista.

Muutama vuosi sitten julkaistu debyyttialbumi on hieno startti tälle yhtyeelle (vaikkakin projektina tämä on ollut jo vuosia olemassa), mutta nyt seurannut Those We Don't Speak Of-albumi on huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä.

Albumi on ehdottomasti kokonaisuus, eli sitä ei kannata kuunnella kappale sieltä, toinen täältä-mentaliteetilla, vaan oikeasti soittaa koko albumi läpi kerralla. Ydinkolmikko rummuilla vahvistettuna soivat kauniisti yhteen. Holopainen ja Donockley ovat loistavia säveltäjiä ja Kurkelan ääni sopii täydellisesti näihin sävellyksiin. 

Albumi etenee matkana eteenpäin ja sen kuuntelu on kokemus. Oma mieleni lähti vaeltamaan Taru Sormusten Herrasta ynnä muihin fantasiamaailmoihin, mutta myös purjelaivamatkalle merelle. Nerokkuus kappaleiden järjestyksessä on häkellyttävää, sillä albumi soljuu kauniisti eteenpäin missään vaiheessa olematta liian turboahdettu tai rauhallinen. 50 minuuttia hujahti hetkessä kappaleita kuunnellessa eikä mitään muuta edes tullut mietittyä, ainoastaan kuunneltua. 

Vaikka Auri ei todennäköisesti kovin paljon tule keikkailemaan Nightwishin massiivisten kiertueiden vuoksi niin olisihan se hieno kuitenkin nähdä mystinen ja kaunis tanssishow yhdistettynä Aurin livesoittoon jossain metsän keskellä. Haaveilla saa tällaisestakin. Loppujen lopuksi albumin jälkeen on seesteinen olo ja ei paljoa sanoja ole. Tämäkin arvostelu kirjoitettiin useampi tunti albumin kuuntelun jälkeen, koska ajatukset oli koottava.

Kappalelista:

  1. Those We Don't Speak Of
  2. The Valley
  3. The Duty Of Dust
  4. Pearl Diving
  5. Kiss The Mountain
  6. Light And Flood
  7. It Takes Me Places
  8. The Long Walk
  9. Scattered To The Four Winds
  10. Fireside Bard
Kokonaisarvosana: 10/10

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuoden 2022 UMK-kappaleet läpiruodinnassa osa 1

Anette Olzon tekee vahvan paluun soolotuotantoon

Haloo Helsingin tuore Älä Pelkää Elämää on timantti